Eric Andersen - Blue River (1972) Columbia Records

Harva levy on kolahtanut viime aikoina itselleni yhtä kovaa, kun Eric Andersenin Blue River vuodelta 1972. Blue River on järjestyksessä Andersenin kahdeksas äänite, ja sitä pidetään yhtenä artistin parhaana teoksena, enkä yhtään ihmettele. Ensimmäisen albuminsa Andersen julkaisi jo vuonna 1965. 

Blue River on sekoitus tunnelmallista ja lämminhenkistä country-, folk- ja pop-musiikkia. Levyn A-puolen kaksi ensimmäistä biisiä eivät vielä herättäneet itsessäni sen ihmeempiä tuntemuksia mutta kolmannen kappaleen (Wind and Sand) vahva tunnelma ja intensiteetti tempaisi mukaansa saman tien. Voisi sanoa, että Andersenin tulkinta kyseisessä kappaleessa on hienointa koko levyllä.                             

Wind And Sandin lisäksi levyn huippuhetkiin lukeutuvat myöskin nimikkokappale Blue River sekä Sheila, joka voisi olla hyvin Townes Van Zandtin käsialaa tunnelmansa puolesta. Myös albumin päättävä gospelsävytteinen Round the Bend on hieno tekele. Suosittelen Eric Andersenin Blue River-levyä lämpimästi kaikille Mickey Newburyn, Townes Van Zandtin, James Taylorin sekä Jackson Brownen fanittajille. 

Lopuksi täytyy vielä oikein ääneen ihmetellä, että miten näin hieno ja lahjakas biisintekijä sekä laulaja ei ole noussut kuuluisuuteen, kun moni paljon keskinkertaisempikin 60- ja 70-luvun folklaulaja on saanut mainetta ja mammonaa. 

Sheila

                                                                     
                                                          Blue River

                                                  

John David Souther - sama (1972) Asylum Records

Yhdysvaltalainen John David Souther (J.D. Souther) on isommalle yleisölle varsin tuntematon nimi, vaikka hänellä onkin paljon meriittiä country rockin rintamalla. Californiaan muutettuaan mies jakoi kämpän The Eagles-yhtyeen Glenn Freyn kanssa. Kaverusten naapurissa asusti myöskin Jackson Browne. Sekä Southerin, että Brownen voi bongata länkkäritamineissa  Kotkien Desperado-levyn takakannesta. J.D. Souther osallistui monien Eaglesien kappaleiden kirjoittamiseen ja niistä useat nousivat Billboard-listalla korkealle. 

Vuonna 1973 J.D. Souther perusti Chris Hillmanin (The Byrds, Flying Burrito Brothers) ja Richie Furayn (Buffalo Springfield, Poco) kanssa Souther-Hillman-Furay Band-yhtyeen, joka on julkaissut yhteensä kolme levyä. Souther on työskennellyt myös kantrilaulaja Linda Rondstadtin sekä folk-legenda James Taylorin kanssa.  

J.D. Southerin yleisilmeeltään rauhallisesi eteenpäin soljuva debyyttialbumi vuodelta 1972 on hieno sekoitus pop-, folk- rock- ja country-musiikkia. Levyssä hienoa on juuri se, ettei mikään kappale pomppaa yli muiden, vaan kaikki biisit muodostavat keskenään ehjän ja tunnelmallisen kokonaisuuden. 

 J.D. Souther on julkaissut yhteensä kuusi albumia. Vaikka jotkut hänen kappaleensa nousivatkin musiikkilistoille saakka, ei miehen suosio koskaan noussut kavereidensa Jackson Brownen ja James Taylorin saaman suosion tasolle. 

                                           

                                J.D. Souther esittää Jackson Brownen, Glenn 

                                Freyn ja Don Henleyn kanssa kirjoittamansa Doolin 

                                Dalton-kappaleen. 

                                         

                                          Jesus In 3/4 Time

                                          

Ian Matthews - Valley Hi (1973) Elektra

Fairport Convention-yhtyeestä ponnistanut brittiläinen Ian Matthews liidasi ennen soolouralle siirtymistään maanmainioita Matthews Southern Comfort ja Plainsong-bändejä. Vaikka Matthewsilla onkin jo aikaisempien yhtyeidensä levytyksissä sekä aikaisemmissa soololevyissään selviä kantrivaikutteita mukana, on hänen neljäs soololevynsä (Valley Hi) kuitenkin kaikkein eniten kantriin kallellaan.

Levyn kymmenestä kappaleesta vain kolme on Matthewsin omaa käsialaa. Valley Hi-albumin ehdottomiin huippuhetkiin lukeutuu miehen oma Keep On Sailing-kappale sekä hieno versio Jackson Brownen These Days-kappaleesta. Valley Hi-levyllä Matthews koveroi myös muun muassa Steve Youngin ja kantrilegenda Don Gibsonin kappaleita. 
Valley Hi on hieno levytys, johon kehotan tutustumaan jo pelkästään Ian Matthewsin lämpimän ja puhuttelevan lauluäänen takia.






These Days

Poco - A Good Feelin´ to Know (1972) CBS

Poco on itselleni rakas bändi. Ehkä juuri siksi, että yhtyeen musiikista löytyy kantria  ja rokkaavuutta juuri oikeassa suhteessa ja kovalla ammattitaidolla esitettynä. 

Pocon riveissä ovat soittaneet legendaarisesta Buffalo Springfieldistä ponnistaneet Richie Furay ja Jim Messina sekä Eaglesien entinen basisti Randy Meisner sekä bändin nykyinen basisti Timothy B. Schmit. 

Omasta vinyylihyllystäni löytyy 9 yhtyeen levyä debyyttilevystä Pickin´ Up the Pieces (1969) Rose Of Cimarroniin (1976) saakka. Ainoastaan livelevy Deliverin´ vuodelta 1971 loistaa poissaolollaan levyhyllystäni. Rose of Cimarronin jälkeen bändin musiikillinen taso alkoi laskea 80-lukua kohti mentäessä. 

Omista Poco-levyistäni itselleni kaikkein rakkain on kuitenkin A Good Feelin´ to Know vuodelta 1972. Levyn saundimaailma on todella hieno, levyllä rock ja country lyövät käsiään yhteen juuri oikealla tavalla ja ennen kaikkea, levy on täynnä erinomaisia biisejä.  Kun Poco fiilistelee, se fiilistelee kauniisti. Kun Poco rokkaa, se rokkaa jämäkästi. Minulle A Good Feelin´to Know on country rockin kultakimpale. 

                                          Ride the Country

Keeper of the Fire

Hearts & Flowers - Now Is the Time For Hearts and Flowers (1967) Capitol/4 Men With Beards

Etelä-Kaliforniasta kotoisin oleva Hearts & Flowers-yhtye teki vain kaksi äänitettä vuosina 1967 ja 1968. Yhtyeen debyyttialbumin, Now Is the Time for Hearts and Flowers, materiaali tuo mieleen Gene Clarkin, The Byrdsin, Stone Poneysin sekä The Dillardsin musiikin. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin vielä enemmän bändin toisesta levytyksestä, Of Horses, Kids and Forgotten Women, koska se on jollakin tasolla hieman debyyttiä bändivoittoisempaa musiikillisesti.

Hearts & Flowersien debyyttiälppy pitää sisällään hienoa kantrimausteilla höystettyä, pääosin akustisvoittoista folk rockia pienillä psykedeliavivahteilla. Hearts & Flowers-yhtyeessä soitti myöhemmin The Eagleseihin siirtynyt Bernie Leadon. Sanoisin, että tämä on lähes viiden pisteen levytys hienoilla melodioilla ja vokaaliosuuksilla. 

                                         10,000 Sunsets

Rock and Roll Gypsies

Gene Parsons - Kindling (1973) Warner Bros

Amerikkalainen muusikko Gene Parsons (ei sukua Gram Parsonsille) tunnetaan parhaiten The Byrds-yhtyeen rumpalina vuosina 1968-1972. Parsons soitti myöskin The Flying Burrito Brothers-yhtyeessä vuosina 1975-1976.


Ensimmäisen soololevynsä nimeltä Kindling Gene Parsons julkaisi vuonna 1973 The Byrdsien riveistä lähdettyään ja toisen soolonsa kuusi vuotta myöhemmin. Mieheltä ilmestyi myöskin konserttitaltiointi vuonna 2001. 

Parsonsin debyytti sai hyviä arvosteluja muun muassa Rolling Stone-lehdessä muttei yltänyt kuitenkaan Billboard-listoille. Levyllä mies hoiti laulun sekä rumpujen lisäksi myös kitaroiden ja basson soittamisen. 


Kindling-levy koostuu pääosin perinteitä kunnioittavasta country- ja bluegrass-musiikista. Vierailevina muusikoina levyllä soittavat muun muassa bluegrass-veteraanit Ralph Stanley ja Vassar Clemets. Levyn kappaleista ainoastaan Long Way Back, I Must Be a Tree ja And Back Again voidaan lukea country rock-genreen. 


Kindling on levynä hyvin toteutettu kokoelma tasokasta amerikkalaista perinnemusiikkia ja Gene Parsons todistaa sillä olevansa myöskin erinomainen laulaja. 


                                          Monument

Cowboy - Reach for the Sky (1971) Capricorn/Atco

Cowboy on useimmille varsin tuntematon yhtye. Bändi ehti tehdä kuitenkin vuosien 1971-1977 välissä yhteensä 6 levyä Capricorn-levymerkille. Cowboyn jäseniä voi bongata sellaisten artistien levyiltä, kun The Allman Brothers Band, Gregg Allman, Alex Taylor ja Bonnie Bramlett. 

Yhtyeen debyytti, rumakantinen Reach for the Sky, pitää sisällään kuitenkin hienoa southern rock-hengessä soitettua kantrirokkia. Levyn huippuhetkiin lukeutuvat Crosby, Stills & Nash-henkinen tunnelmapala Song of Love and Peace, rennosti eteenpäin jammaileva Use Your Situation, Neil Youngin etäisesti mieleen tuova It´s Time sekä kaunis akustinen balladi Josephine, Beyond Compare. 

Cowboyn Reach for the Sky on ehdottomasti 70-luvun kantrirockin kärkilevytyksiä, mikä kannattaa hankkia levyhyllyyn, jos vain sattuu sen jostakin bongaamaan.




Song of Love & Peace

                           Josephine, Beyond Compare

New Riders of the Purple Sage - N.R.P.S. (1971) Columbia

Amerikkalaisen country rock-yhtyeen New Riders of the Purple Sagen juuret olivat psykedeelisessä rockmusiikissa. Bändin alkuperäinen miehistö pitikin sisällään useita legendaarisen Grateful Dead-yhtyeen jäseniä. 

Yhtyeen debyyttialbumi N.R.P.S. vuodelta 1971 nousi Billboard-listan sijalle 39. Yhtyeen perusti Grateful Deadin Jerry Garcia ja miehen loistavaa pedal steel-kitaratyöskentelyä on suorastaan nautittavaa kuunnella lätyllä.

Älpyn ehdottomiin helmiin kuuluvat psykedeelisvivahteinen Garden of Eden, haikea radioystävällinen All I Ever Wanted sekä sielukas kantriballadi Last Lonely Eagle. 


Yhtyeen vokalisti John Dawson ei ole mikään kultakurkku mutta hänen laiskan honottava laulutyyli sopii kuitenkin hyvin New Ridersien musiikkiin. Kuulostaa siltä, että Dawson on ollut koko studiosession hieman pöllyssä, ja näin todennäköisesti asianlaita onkin. 

                                         Last Lonely Eagle

                            All I Ever Wanted

Daniel Amos - sama (1976) Marantha! Music

1970-luvulla kristillinen musiikki oli maultaan vielä varsin laimeaa. Joitakin valopilkkuja oli kuitenkin  tuolloin olemassa, kuten jo edesmennyt Jeesus-rockin loistava grand old man, hippirokkari Larry Norman. Toinen kristillinen yhtye, joka paini tasavertaisena myös muiden ns. sekulaariartistien kanssa 70-luvulla, oli Terry Taylorin luotsaama Daniel Amos. 

Yhtyeen ensimmäinen levy vuodelta 1976 on puhdasta country-rockia, ja loistavaa sellaista. Levyn kaikki kappaleet ovat hyviä ja bändin laulu- sekä soittotaito moitteetonta. Daniel Amoksen loistava kakkoslevy Shotgun Angel (1977) pitää vielä sisällään country-vaikutteita mutta kyseisellä levyllä yhtye alkoi jo suuntautumaan vahvasti kokeilevan rock-musiikin suuntaan.

                                                Ridin' Along

William

Pure Prairie League (1972) sama Victor/RCA

Viimeisin älppyhyllyyni ilmestynyt country-rock-äänite on yhdysvaltalaisen Pure Prairie Leaguen debyyttialbumi vuodelta 1972. Levy ilmestyi samana vuonna kuin The Eaglesien ensimmäinen äänite, eikä häviä pätkääkään kantrirockpioneerien päänavaukselle. 

A-puolen Aloitusraita Tears tuo melko vahvasti mieleen Gram Parsonsin musiikin ja kakkosraita Take It Before You Go jatkaa vielä varsin vahvasti peruskantrin parissa. Haikeansävyinen mutta samalla southern rock-hengessä hennosti jammaileva You´re Between Me on oma suosikkini levyn kappaleista ja omaa kaikkein eniten radiosoittoainesta levytyksen biiseistä. John Call:n loistava steel kitarointi mainittaakoon aivan erikseen. A-puolen päättävä Woman suuntaan vielä astetta enemmän kantrista hippirockin puolelle. 

B-puolen avaava Doc´s Tune on pariminuuttinen instrumentaalikappale. Sitä seuraava 7 ja puoli minuuttia pitkä Country Song jamittelee taas vahvasti perinteisen kantrimusiikin puolelle taitavien instrumentaaliosien saattelemana.  Haikea Harmony Song on taas country-rockia puhtaimillaan. B-puolen lopettava The Byrds-henkinen  It´s All On Me on toinen suosikkibiisini levyltä. 

Pure Prairie Leaguen ensimmäinen levytys on mielestäni country-rockia parhaimillaan ja kyseinen teos kuuluisikin jokaisen kyseisen musiikkigenren kannattajan levyhyllyyn. 

                           You´re Between Me

                                          It´s All On Me

Kantrilegenda George Jonesin elämänkerta naurattaa ja itkettää

I Lived To Tell It All - George Jones with Tom Carter 

Olen varsin hidas kirjojen lukija. Tällä hetkellä itselläni on kaksi kirjaa kesken, jo edesmenneen outlaw-kantrilaulaja Waylon Jenningsin elämänkerta sekä myös edesmenneen kristillisen pop/rock-musiikkilegenda Keith Greenin elämänkerta. Diggailen siis elämänkertojen lukemista yli kaiken. 

Viimeeksi lukemani kirja on kantrilegenda George Jonesin elämästä kertova teos I Lived To Tell It All. Vaikka Jonesilla ei olekaan hirveästi tekemistä country-rockin kanssa, niin julkaisen tämän artikkelin silti. :)


En ole mikään Jonesin musiikin suurin ystävä, vaikka miehen ääni onkin parhaita ja arvostetuimpia kantrimaailmassa. George Jonesin värikäs elämä kuitenkin kiinnosti niin paljon, että päätin tilata kyseisen kirjan itselleni, enkä pettynyt.

Alkoholi näytteli jo 50-luvulla musiikkia tehneen George Jonesin elämässä suurta roolia ja myöhemmin myös kokaiini astui kuvioihin. Suurimman osan elämänsä konserteista Jones esiintyikin enemmän tai vähemmän pöllyssä. Alkoholi- ja huumeriippuvuus muuttui lopulta niin pahaksi, että kantrilaulajan mielenterveys alkoi rakoilla pahasti. Jones kävi läpi myös lukuisia avioeroja, mm. naiskantrilaulaja Tammy Wynetten kanssa. Vuonna 1983 Geroge Jones meni naimisiin Nancy Sepulvadon kanssa, jonka kärsivällisyyden, tuen ja epäitsekkään rakkauden avulla Jones vapautui lopulta kokonaan alkoholi- ja huumeriippuvuudesta.

I Lived To Tell It All-kirja on äärimmäisen rehellinen kuvaus kantrimusiikkimaailman karusta puolesta. Jones ei juurikaan peittele tekemisiään, vaan kertoo rehellisesti ja suorasukaisesti elämästään ja toilailuistaan mutta kuitenkin hauskalla ja humoristisella tavalla. Kirja naurattaakin ja itkettää samaan aikaan. 

Jones on tavannut pitkän uransa aikana myös musiikkimaailman kuuluisuuksia laidasta laitaan. Yksi hauskimpia kohtauksia kirjassa on luku, jossa Jones kertoo nuorista epäsiisteistä kavereista, jotka soittivat hänen bändinsä laitteilla eräässä konsertissa niin kovalla volyymillä, että kitarakaappi poksahti. Jonesin bändin kitaristi kävi tämän jälkeen käsirysyyn nuoren Mick Jaggerin kanssa. 

I Lived To Tell It All on mielenkiintoinen läpileikkaus Yhdysvaltojen kantrimusiikkimaailmasta -50, -60, -70, -80 ja -90-luvuilta. Kirja on erittäin hauskasti kirjoitettu, vaikka se käsitteleekin paljon vaikeita ja traagisia asioita. Suosittelen sitä kaikille mielenkiintoisista elämänkerroista kiinnostuneille, vaikkei kantrimusiikki olisikaan sydäntä lähellä.

Dan Fogelberg - Souvenirs (1974) Full Moon/Epic

Itselleni ensitapaaminen Dan Fogelbergin kanssa tapahtui muistaakseni vuoden 1986-1987 paikkeilla, kun ostin poikasena miehen High Country Snows (1985) levytyksen c-kasettina. Levy pitää sisällään hienoa traditionaalista country- ja bluegrass-musiikkia. Kyseisen levyn innoittamana koitin tutustua miehen muuhun tuotantoon mutta totesin sen tylsäksi popmusiikiksi.

Dan Fogelberg unohtui vuosikymmeniksi, kunnes aikuisella iällä alkoi yhtäkkiä mietityttämään, että minkälaista musiikkia ne hienon High Country Snows-levyn tehneen miehen ensimmäiset levytykset olivat. Tämän seurauksena selvisi, että Dan Fogelberg teki vuosien 1972-1977 välissä neljä hienoa levyä (Home Free 1972, Souvenirs 1974, Captured Angel 1975, Nether Lands 1977) joista kolme ensimmäistä ammentaa vahvasti vaikutteita country-musiikin parista. Oma suosikkini näistä kolmesta kantrivaikutteisesta levytyksestä on tunnelmansa puolesta Souvenirs.

Kyseisellä levyllä on mukana hieno vierailijakaarti; Joe Walsh, Don Henley ja Glenn Frey The Eaglesista, Gerry Beckley America-yhtyeestä ja Graham Nash. Levyn vahvat kappaleet osoittavat Fogelbergin olevan taitavan säveltäjän. Musiikillisesti albumin materiaalia voi verrata mm. Jackson Brownen sekä The Eaglesien musiikkiin. 

Fogelberg menehtyi eturauhassyöpään 56-vuoden ikäisenä joulukuussa 2007.


                                          Illinois

Changing Horses

Country-rock pähkinänkuoressa

“Country-rock is primarily identified with a school of bands in the late '60s and early '70s that brought the modern and irreverent qualities of rock to the more traditional musical values of country music. 

The term "country-rock" actually began to get used and thrown around in 1968, when most of the major rock acts were retreating from their psychedelic experiments into a "back to basics" approach.

Country music may have sprung from the southern states, but country-rock primarily flourished in southern California. Country-rock wasn't big commercially, and may have made its greatest impact as an influence on other performers.

Country-rock hasn't gotten much attention as a movement since the early '70s. Commercially, it found its greatest success in the mid-'70s on hits by the Eagles (who featured ex-members of the Burritos, Poco, and the Stone Canyon Band) and Linda Ronstadt, who absorbed country-rock into their brands of soft rock and pop."

allmusic

Lue koko artikkeli tästä linkistä: http://www.allmusic.com/explore/essay/country-rock-t741

Ja minkälaisilla masiinoilla kaupunkicowboy levyjään sitten luukuttaa.....

Voin sanoa suoraan, että olen omasta stereosarjastani varsin ylpeä. Pari vuotta sitten ostin Huuto.net-sivuston kautta itselleni varsin huokeaan hintaan Philipsin 70-luvulla Hollannissa rakentamat Hi-Fi International-sarjan kaiuttimet. Myyjä oli kyllä kehunut kajareiden saundia hyväksi mutta taju meinasi kuitenkin lähteä niitä kotona testatessani. Parhaat kaiuttimet ehdottomasti, mitä olen koskaan omistanut!


Käytin Philipsin kaiuttimia Pioneerin vintage levysoittimen ja vahvistimen kanssa ja pidin niiden yhteissoinnista todella paljon mutta pikkuhiljaa alkoi kuitenkin kutkuttaa ajatus siitä, miltä kaiuttimet mahtaisivat kuulostaa saman Philipisin Hi-Fi International sarjan vahvistimen ja levysoittimen kanssa. Hieman koitin bongailla kyseisiä masiinoita netistä mutta huonolla tuloksella. Sitten eräänä kauniina päivänä Turun Manhattan-kirpputorilla törmäsin aivan yllättäen Philpisin RH 707-sarjan vahvistimeen, jonka hinnaksi oli laitettu 8 euroa. Hieman olin varautunut siihen, ettei tuon hintainen laite kuitenkaan toimi kunnolla mutta toimipa, ja vielä varsin moitteettomasti! No, koska saman sarjan kajarit ja vahvari olivat jo olemassa niin pitihän se levysoitinkin sitten vielä jostain bongata ja niinhän siinä sitten kävi, että eräänä kauniina päivänä Huuto.netissä oli sellainen myytävänä, ja sain sen vielä huudettua itselleni varin edulliseen hintaan.

Murhetta tuotti vain yksi ainoa asia. Levarista puuttui virtajohto, ja virtajohdon liitin oli sen verran omituinen, etten sellaista onnistunut mistään bongaamaan. Pari kuukautta taisi kulua hieman turhautuneena, kunnes ajattelin kysyä eräältä turkulaiselta vinyylienkerääjältä/laitteiden korjaajalta, josko hänellä sattuisi sellaista olemaan, ja hepullahan oli, tasan 1 kappale. No, koska se oli varsin harvinainen johto, niin en saanut sitä aivan ilmaiseksi mutta hintansa väärtti se kuitenkin oli.


Nyt minulla on siis koossa koko kuvassa oleva Philipsin Hi-Fi International- sarjan laitteisto ja saundi on todella hyvä. Ehkä Pioneerin vintage levarin saundi oli hitusen parempi mutta onhan se mahtava fiilis kuunnella 70-luvun kantrirockia saman vuosikymmenen laitteistolla ja miettiä, että ehkä tällä samalla sarjalla myöskin Eaglesin pojat kuuntelivat aikoinaan Buffalo Springfieldin vinyylejä. :)

The Ozark Mountain Daredevils - sama (1973) A&M

The Ozark Mountain Daredevils on yksi ehdottomia suosikkejani 70-luvun country-rock ryhmistä. Kuulin bändin musiikkia ensimmäisen kerran jo yli 10 vuotta sitten, kun isäni hankki divarista yhtyeen kakkosälpyn It´ll Shine When It Shines (1974). Tuolloin bändin musiikki ei kuitenkaan tehnyt jostain syystä sen kummempaa vaikutusta itseeni, vaikka parista biisistä diggailinkin. Kuinka väärässä olinkaan tuolloin. :)

Daredevilsien debyyttialbumi on yksinkertaisesti loistava teos, jonka vahvat ja monipuoliset kappaleet, hienot laulustemmat sekä taitava musisointi nostavat sen ehdottomasti 70-luvun country-rock albumien kärkipäähän. Myös yhtyeen kolme seuraavaa levyä, It`ll Shine When It Shines (1974), The Car Over The Lake Album (1975) sekä Men From Earth (1976) ovat kaikki tutustumisen arvoisia teoksia.

                                         Country Girl

                                       

                                          Colorado Song