Eric Andersen - Blue River (1972) Columbia Records

Harva levy on kolahtanut viime aikoina itselleni yhtä kovaa, kun Eric Andersenin Blue River vuodelta 1972. Blue River on järjestyksessä Andersenin kahdeksas äänite, ja sitä pidetään yhtenä artistin parhaana teoksena, enkä yhtään ihmettele. Ensimmäisen albuminsa Andersen julkaisi jo vuonna 1965. 

Blue River on sekoitus tunnelmallista ja lämminhenkistä country-, folk- ja pop-musiikkia. Levyn A-puolen kaksi ensimmäistä biisiä eivät vielä herättäneet itsessäni sen ihmeempiä tuntemuksia mutta kolmannen kappaleen (Wind and Sand) vahva tunnelma ja intensiteetti tempaisi mukaansa saman tien. Voisi sanoa, että Andersenin tulkinta kyseisessä kappaleessa on hienointa koko levyllä.                             

Wind And Sandin lisäksi levyn huippuhetkiin lukeutuvat myöskin nimikkokappale Blue River sekä Sheila, joka voisi olla hyvin Townes Van Zandtin käsialaa tunnelmansa puolesta. Myös albumin päättävä gospelsävytteinen Round the Bend on hieno tekele. Suosittelen Eric Andersenin Blue River-levyä lämpimästi kaikille Mickey Newburyn, Townes Van Zandtin, James Taylorin sekä Jackson Brownen fanittajille. 

Lopuksi täytyy vielä oikein ääneen ihmetellä, että miten näin hieno ja lahjakas biisintekijä sekä laulaja ei ole noussut kuuluisuuteen, kun moni paljon keskinkertaisempikin 60- ja 70-luvun folklaulaja on saanut mainetta ja mammonaa. 

Sheila

                                                                     
                                                          Blue River

                                                  

John David Souther - sama (1972) Asylum Records

Yhdysvaltalainen John David Souther (J.D. Souther) on isommalle yleisölle varsin tuntematon nimi, vaikka hänellä onkin paljon meriittiä country rockin rintamalla. Californiaan muutettuaan mies jakoi kämpän The Eagles-yhtyeen Glenn Freyn kanssa. Kaverusten naapurissa asusti myöskin Jackson Browne. Sekä Southerin, että Brownen voi bongata länkkäritamineissa  Kotkien Desperado-levyn takakannesta. J.D. Souther osallistui monien Eaglesien kappaleiden kirjoittamiseen ja niistä useat nousivat Billboard-listalla korkealle. 

Vuonna 1973 J.D. Souther perusti Chris Hillmanin (The Byrds, Flying Burrito Brothers) ja Richie Furayn (Buffalo Springfield, Poco) kanssa Souther-Hillman-Furay Band-yhtyeen, joka on julkaissut yhteensä kolme levyä. Souther on työskennellyt myös kantrilaulaja Linda Rondstadtin sekä folk-legenda James Taylorin kanssa.  

J.D. Southerin yleisilmeeltään rauhallisesi eteenpäin soljuva debyyttialbumi vuodelta 1972 on hieno sekoitus pop-, folk- rock- ja country-musiikkia. Levyssä hienoa on juuri se, ettei mikään kappale pomppaa yli muiden, vaan kaikki biisit muodostavat keskenään ehjän ja tunnelmallisen kokonaisuuden. 

 J.D. Souther on julkaissut yhteensä kuusi albumia. Vaikka jotkut hänen kappaleensa nousivatkin musiikkilistoille saakka, ei miehen suosio koskaan noussut kavereidensa Jackson Brownen ja James Taylorin saaman suosion tasolle. 

                                           

                                J.D. Souther esittää Jackson Brownen, Glenn 

                                Freyn ja Don Henleyn kanssa kirjoittamansa Doolin 

                                Dalton-kappaleen. 

                                         

                                          Jesus In 3/4 Time

                                          

Ian Matthews - Valley Hi (1973) Elektra

Fairport Convention-yhtyeestä ponnistanut brittiläinen Ian Matthews liidasi ennen soolouralle siirtymistään maanmainioita Matthews Southern Comfort ja Plainsong-bändejä. Vaikka Matthewsilla onkin jo aikaisempien yhtyeidensä levytyksissä sekä aikaisemmissa soololevyissään selviä kantrivaikutteita mukana, on hänen neljäs soololevynsä (Valley Hi) kuitenkin kaikkein eniten kantriin kallellaan.

Levyn kymmenestä kappaleesta vain kolme on Matthewsin omaa käsialaa. Valley Hi-albumin ehdottomiin huippuhetkiin lukeutuu miehen oma Keep On Sailing-kappale sekä hieno versio Jackson Brownen These Days-kappaleesta. Valley Hi-levyllä Matthews koveroi myös muun muassa Steve Youngin ja kantrilegenda Don Gibsonin kappaleita. 
Valley Hi on hieno levytys, johon kehotan tutustumaan jo pelkästään Ian Matthewsin lämpimän ja puhuttelevan lauluäänen takia.






These Days

Poco - A Good Feelin´ to Know (1972) CBS

Poco on itselleni rakas bändi. Ehkä juuri siksi, että yhtyeen musiikista löytyy kantria  ja rokkaavuutta juuri oikeassa suhteessa ja kovalla ammattitaidolla esitettynä. 

Pocon riveissä ovat soittaneet legendaarisesta Buffalo Springfieldistä ponnistaneet Richie Furay ja Jim Messina sekä Eaglesien entinen basisti Randy Meisner sekä bändin nykyinen basisti Timothy B. Schmit. 

Omasta vinyylihyllystäni löytyy 9 yhtyeen levyä debyyttilevystä Pickin´ Up the Pieces (1969) Rose Of Cimarroniin (1976) saakka. Ainoastaan livelevy Deliverin´ vuodelta 1971 loistaa poissaolollaan levyhyllystäni. Rose of Cimarronin jälkeen bändin musiikillinen taso alkoi laskea 80-lukua kohti mentäessä. 

Omista Poco-levyistäni itselleni kaikkein rakkain on kuitenkin A Good Feelin´ to Know vuodelta 1972. Levyn saundimaailma on todella hieno, levyllä rock ja country lyövät käsiään yhteen juuri oikealla tavalla ja ennen kaikkea, levy on täynnä erinomaisia biisejä.  Kun Poco fiilistelee, se fiilistelee kauniisti. Kun Poco rokkaa, se rokkaa jämäkästi. Minulle A Good Feelin´to Know on country rockin kultakimpale. 

                                          Ride the Country

Keeper of the Fire

Hearts & Flowers - Now Is the Time For Hearts and Flowers (1967) Capitol/4 Men With Beards

Etelä-Kaliforniasta kotoisin oleva Hearts & Flowers-yhtye teki vain kaksi äänitettä vuosina 1967 ja 1968. Yhtyeen debyyttialbumin, Now Is the Time for Hearts and Flowers, materiaali tuo mieleen Gene Clarkin, The Byrdsin, Stone Poneysin sekä The Dillardsin musiikin. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin vielä enemmän bändin toisesta levytyksestä, Of Horses, Kids and Forgotten Women, koska se on jollakin tasolla hieman debyyttiä bändivoittoisempaa musiikillisesti.

Hearts & Flowersien debyyttiälppy pitää sisällään hienoa kantrimausteilla höystettyä, pääosin akustisvoittoista folk rockia pienillä psykedeliavivahteilla. Hearts & Flowers-yhtyeessä soitti myöhemmin The Eagleseihin siirtynyt Bernie Leadon. Sanoisin, että tämä on lähes viiden pisteen levytys hienoilla melodioilla ja vokaaliosuuksilla. 

                                         10,000 Sunsets

Rock and Roll Gypsies

Gene Parsons - Kindling (1973) Warner Bros

Amerikkalainen muusikko Gene Parsons (ei sukua Gram Parsonsille) tunnetaan parhaiten The Byrds-yhtyeen rumpalina vuosina 1968-1972. Parsons soitti myöskin The Flying Burrito Brothers-yhtyeessä vuosina 1975-1976.


Ensimmäisen soololevynsä nimeltä Kindling Gene Parsons julkaisi vuonna 1973 The Byrdsien riveistä lähdettyään ja toisen soolonsa kuusi vuotta myöhemmin. Mieheltä ilmestyi myöskin konserttitaltiointi vuonna 2001. 

Parsonsin debyytti sai hyviä arvosteluja muun muassa Rolling Stone-lehdessä muttei yltänyt kuitenkaan Billboard-listoille. Levyllä mies hoiti laulun sekä rumpujen lisäksi myös kitaroiden ja basson soittamisen. 


Kindling-levy koostuu pääosin perinteitä kunnioittavasta country- ja bluegrass-musiikista. Vierailevina muusikoina levyllä soittavat muun muassa bluegrass-veteraanit Ralph Stanley ja Vassar Clemets. Levyn kappaleista ainoastaan Long Way Back, I Must Be a Tree ja And Back Again voidaan lukea country rock-genreen. 


Kindling on levynä hyvin toteutettu kokoelma tasokasta amerikkalaista perinnemusiikkia ja Gene Parsons todistaa sillä olevansa myöskin erinomainen laulaja. 


                                          Monument

Cowboy - Reach for the Sky (1971) Capricorn/Atco

Cowboy on useimmille varsin tuntematon yhtye. Bändi ehti tehdä kuitenkin vuosien 1971-1977 välissä yhteensä 6 levyä Capricorn-levymerkille. Cowboyn jäseniä voi bongata sellaisten artistien levyiltä, kun The Allman Brothers Band, Gregg Allman, Alex Taylor ja Bonnie Bramlett. 

Yhtyeen debyytti, rumakantinen Reach for the Sky, pitää sisällään kuitenkin hienoa southern rock-hengessä soitettua kantrirokkia. Levyn huippuhetkiin lukeutuvat Crosby, Stills & Nash-henkinen tunnelmapala Song of Love and Peace, rennosti eteenpäin jammaileva Use Your Situation, Neil Youngin etäisesti mieleen tuova It´s Time sekä kaunis akustinen balladi Josephine, Beyond Compare. 

Cowboyn Reach for the Sky on ehdottomasti 70-luvun kantrirockin kärkilevytyksiä, mikä kannattaa hankkia levyhyllyyn, jos vain sattuu sen jostakin bongaamaan.




Song of Love & Peace

                           Josephine, Beyond Compare